Monday, January 26, 2015

Synnytysmaata valitsemassa



“Tyttövauvojen korvien reijitys ja poikavauvojen ympärileikkaus tehdään pian syntymän jälkeen rutiinina, joten jos et jostain syystä halua niitä niin muista sanoa siitä lääkärille.” “Vauva oli vartin vanha, kun hoitaja tuli käsi ojossa vaatimaan tippiä. Hän oli vihainen, koska verta oli tippunut lattialle ja hän joutuisi siivoamaan.” 

Kuulun Facebook-ryhmään, joka on tarkoitettu Egyptissä eläville, ei-egyptiläisille naisille. Heistä ehkä puolet on naimisissa egyptiläisen miehen kanssa ja loput on meitä muita. Yksi ryhmän kestoaiheista on synnyttäminen Egyptissä - onko se turvallista, millaisia sairaalat ovat ja millaista hoitohenkilökunta on. Monet kehuvat yksityissairaalojen siisteyttä ja mukavia lääkäreitä, mutta yleisin kommentti näissä keskusteluketjuissa loppujen lopuksi on “Mene kotimaahasi synnyttämään. Usko pois, et halua synnyttää Egyptissä”. Näiden kehotusten syy on yleensä omat tai tuttujen kokemukset tylystä kohtelusta, epäluulo hoitohenkilökunnan ammattitaitoa kohtaan tai ihan vaan se, että saa puhua omaa äidinkieltä ja tukiverkko lapsen synnyttyä on yleensä omassa kotimaassa laajempi.

En ennen oman lapsen saamista ollut ymmärtänyt, miten erilaisia ovat naisten odotukset ja kokemukset hyvästä synnytyksestä. Suomessa ystäväpiiriini kuuluu muun muassa Tammisaaren sairaalassa synnyttäneitä, joille tärkeää oli pienen sairaalan epälaitosmainen tunnelma ja lääkkeettömät kivunlievityskeinot. Toisille taas epiduraalipuudutus on portti positiiviseen synnytyskokemukseen.  Egyptissä puolestaan eräs saksalainen ystävättäreni totesi, että hänenelle tärkeintä oli se, että synnytyksessä on mukana sama lääkäri kuin jolla hän on käynyt tarkastuksissa koko raskauden ajan. Siksi hän halusi synnyttää Kairossa, Saksassa kun paikalla olisi ollut kuka tahansa päivystysvuorossa oleva lääkäri. Toiselle expat-ystävälleni ratkaisevaa oli puolison läsnäolo synnytyksessä, eikä hän halunnut ottaa tässä asiassa riskiä matkustamalla kotimaahansa.

Tuossa Facebook-ryhmässä naisia jakaa erityisesti suhtautuminen keisarinleikkaukseen, joita tehdään Egyptissä yksityissairaaloissa varsin paljon. Monet aprikoivat maassa synnyttämistä juuri siksi, että sektioon tunnutaan keksivän syy varsin helposti ja he ovat huolissaan siitä, ettei alatiesynnytystä pääse ehkä edes kokeilemaan. Eräs synnytyssairaala onkin jo profiloitunut sillä, että se mainostaa alatiesynnytyksen olevan samanhintainen kuin keisarinleikkauksen - synnyttäjä voi siis olla varma, ettei sektiöpäätöstä tehdä ainakaan rahastussyistä. Jotkut ryhmän naiset toisaalta raportoivat, miten hyvä juttu on se, että sektiopäätös tehdään nopeasti (“olin ponnistanut jo vartin eikä vauva ollut syntynyt”), eikä äitiä kiduteta pitkällä synnytyksellä. Eräs nainen ihmetteli, miksi kukaan edes haluaisi alatiesynnytyksen, koska “siinähän venyy paikat eivätkä varsinkaan arabimiehet voi sietää löysää naista”.

Tohtori Gamilin äitiysklinikan mainos Alexandriassa. Odottava äiti näyttää seesteiseltä,
mutta tohtorin tapa pidellä vauvaa ei herätä allekirjoittaneen luottamusta.


Ryhdyin keräämään kokemuksia raskaana olemisesta ja synnyttämisestä Egyptissä, kun raskaustesti näytti kesällä kahta viivaa ja mietin, missä lapsen olisi hyvä syntyä. Tarkastelin muiden naisten kokemuksia omaa hyvän synnytyksen näkemystäni vasten ja muistin, miten esikoista odottaessani ja varsinkin ulos ponnistaessani minulle tärkeintä oli turvallisuuden tunne - se, että synnytin maassa, joka on äidille ja vauvalle yksi parhaimmista maailmassa, ja lisäksi sairaalassa, jossa on maan parhain valmius ja ammattitaito jos jotain menisikin vikaan. Valaanlauluista ja synnytysammeista viis. Vaikka ensimmäinen synnytykseni oli nopea ja helppo, ja erittäin todennäköisesti minä ja tämä mahassa potkiva vauva selviäisimme Kairon synnytyssairaalastakin (tai jopa kotisynnytyksestä) elävinä, ymmärsin jo raskauden alkumetreillä etten pääsisi turvallisuushakuisuudestani yli ja varasin jo tuolloin paluulennon Suomeen tammikuuksi.

Seuraavaksi ajattelin vuokrata asuntovaunun ja parkkeerata sen viimeiseksi viikoksi Kätilöopiston pihalle, jotta ehdin varmasti ajoissa synnytyssaliin.

No comments:

Post a Comment