Monday, October 20, 2014

Jätteenkerääjien jäljillä

Kairoon muuttavaa suomalaista voi aluksi ahdistaa monikin asia – kuumuus, liikennekaaos tai vaikka vaikea vieras kieli. Minuapa ahdisti se, että kaikki roskat piti pistää samaan roskapussiin.

Lajittelemaan tottuneelle Kairon systeemi on hämmentävä: biojäte, muovipurkit, lasipullot, paperit ja metallit heitetään kaikki samaan pussiin ja joka yö tyhjentyvä jäteastia on rappukäytävässä heti hissin vieressä. Kovin montaa päivää en ehtinyt täällä keväällä olla kunnes ryhdyin selvittämään, mitä niille roskille oikein tapahtuu.

Jäteastioita hotellin pihalla Hurghadassa. Etsin tietysti paikkaa, mihin heittää tyhjä pahvinen pillimaitopurkki.


Suurimman osan kaupungin jätteistä on 1940-luvulta asti kerännyt zabaleeneiksi (garbage people) nimetyn yhteisön miehet. He kuljettavat jätteet asuinalueilleen, joissa jäte lajitellaan käsin. Kaikki raaka-ainekelpoinen jäteaines myydään eteenpäin ja ruuantähteet syötetään zabaleenien sioille. 90 prosenttia zabaleeneista on kristittyjä, joten he voivat pitää sikoja. 

Systeemi on jätteidenkäsittelyn näkökulmasta hämmentävän tehokas, jopa 80 prosenttia jätteestä menee jollain tavoin käyttöön. 2000-luvun alussa Kairon viranomaiset päättivät edistyksen nimissä ostaa jätepalveluita ulkomaalaisilta yrityksiltä, ja kolmen ylikansallisen firman kanssa tehtiin kymmenien miljoonien dollarien arvoiset sopimukset. Nämä yritykset pystyvät kuitenkin käyttämään hyväksi vain 20-25  prosenttia jätteestä, loput viedään kaatopaikalle. Vaivattomaan rappukäytäväkeräykseen tottuneet kairolaiset eivät olleet tyytyväisiä uuteen palveluun, koska firmat suostuivat keräämään jätteet vain keskitetyiltä jäteastioilta kadun varresta, ja palvelu maksoi asukkaille silti enemmän kuin mitä zabaleenien hoitamana. Lisäksi tietysti tuhannet ihmiset jäivät ilman elinkeinoa. Yritykset palkkasivat loppujen lopuksi zabaleeneja hoitamaan osan jätekeräyksestä perinteiseen tyyliinsä pitääkseen asukkaat tyytyväisinä, mutta kaupungin tekemät sopimukset raukeavat vasta vuonna 2017, minkä jälkeen tilannetta voi arvioida kokonaisuudessaan uudelleen. Zabaleenien etujärjestö The Spirit of Youth valmistautuukin parhaillaan tuohon aikaan ja auttaa yhteisöä yritysten perustamisessa ja asiakirjojen laatimisessa, jotta zabaleenit voisivat olla jätteenkeruussa virallisia sopimuskumppaneita.

Toinen iso takaisku zabaleeneille oli vuonna 2009 iskenyt sikainfluenssa, johon Egyptin hallitus Mubarakin johdolla vastasi määräämällä kaikki zabaleenien siat hävitettäväksi – huolimatta YK:n vastustuksesta ja siitä tiedosta, että N1H1-virus ei leviä samalla lailla eläimistä ihmisiin kuin lintuinfluenssavirus. Monet uskovatkin, että kyseessä oli ennen kaikkea uskonnollinen kiusanteko. Sikojen teurastus pisti zabaleenien jätteenkeräyksen sekaisin ja sianlihasta – joka kätevästi oli myyty turisteja palvelevien ravintoloiden tarpeisiin – saatavien tulojen menetys oli suuri. Siat palasivat takaisin zabaleeneille vasta armeijan suistettua Morsin vallasta.

Kiinnostuin zabaleenien elämästä ryhdyttyäni etsimään tietoa siitä, mihin tämän miljoonakaupungin jätteet oikein menevät. Monessa heistä kertovassa artikkelissa korostetaan, kuinka zabaleenit ovat ylpeitä työstään, vaikka se onkin epämiellyttävää ja ennen kaikkea terveydelle vaarallista. Jätteitä lajittelevat useimmiten naiset ja lapset, jotka eivät välttämättä käytä edes hanskoja työssään. Kansalaisjärjestöt ovat viime vuosina kuitenkin työskennelleet zabaleenien kanssa olosuhteiden parantamiseksi. 


Jätekasa jonkun kodin edessä odottamassa lajittelua


Meille tarjoutui viime viikonloppuna mahdollisuus käydä tutustumassa zabaleenien asuinaluelle Mokattamiin, ”Garbage Cityyn”, viime viikonloppuna. Kaupunginosaan johtaa pääväyliltä vain muutama kapea kuja, joita pitkin täydessä lastissaan huojuvat lava-autot tuovat jätteitä käsiteltäväksi ja vievät lajiteltua jätettä pois. Kävimme kierrätyskeskuksessa, jossa tehdään kierrätyspaperituotteita sekä vaatetehtaiden lahjoittamista ylijäämäkankaista mattoja ja käsitöitä. Kierrätyskeskuksen vieressä on myös päiväkoti ja koulu.

Tilkuista tehtyjä ihania pöllöjä. Näitä myydään muutamalla eurolla myös meidän naapurustossa kivassa pikku putiikissa. 
Seminaarisali, jossa muun muassa pidetään
rukoushetkiä ja esitetään näytelmiä


Toinen vierailun kohde oli kallioluoliin louhitut koptipyhimys Simonin kirkko sekä viereinen seminaarisali, jonka alla on luostari. Kirkkoon mahtuu jopa yli 10 000 vierasta kerralla, ja oppaan mukaan siellä käyvät myös monet muslimit hiljentymässä. 

Vierailukäynti oli muutoin mielenkiintoinen, mutta zabaleenien arkielämään tutustuminen jäi lähes kokonaan väliin. Kierrätyskeskuksen opas ehti kadota, ennen kuin ehdin kysyä, kuinka iso osa zabaleenien lapsista käy koulua tai miten terveydenhuolto on järjestetty. Valokuviakaan en saanut itse kylästä muutoin kuin pikkubussin ikkunan läpi. 

Yhden zabaleenin, muslimin tosin, tarinan voi lukea taannoisesta The New Yorker -lehdestä

Vaikka zabaleenit keräävät kaikki jätteet samasta paikasta, luonteeni ei edelleenkään anna periksi laittaa kaikkia jätejakeita samaan mustaan muovipussiin. Pyrimme laittamaan ruuantähteet erikseen, samoin pahvit, lasit ja muovipullot. Ehkä meidän zabaleenimme vaimo kokee sen edes pienenpienenä helpotuksena päivittäiseen lajittelu-urakkaansa.