Thursday, October 20, 2011

Bike dreams

"When I see an adult on a bicycle, I do not despair for the future of the human race"

Nämä H.G. Wellsin sanat luin plakaatista Lontoon kaupungintalossa esillä olleessa Dreams on Wheels -pyöräilynäyttelyssä, jonka näimme täällä pari vuotta sitten (tuo naamakuvani tuossa on muuten otettu hetiperään sen jälkeen). Lontoossa on kovasti yritystä palvella lisääntyvää työmatkapyöräilijöiden määrää, mutta mikään pyöräilijöiden eldorado tämä ei - vielä - ole.

Pyöräilykaupungeista tulee ensimmäisenä mieleen Kööpenhamina ja Amsterdam, joiden liikenteessä pyöräilijä on kunkku. Köpiksessä pyörät kiitävät sekä jalankulkijoista että autoista karistetuilla omilla kaistoillaan, ja Damissa pyöräilijä on yksinkertaisesti se, jota sekä auto että jalankulkija väistää. Kummassakin kaupungissa suosituin pyörämalli tuntuu olevan jonkinlainen mummopyörä - semmoinen, jossa istutaan suorassa ja joka painaa varmaan yhtä paljon kuin rimpsuhameinen hippi sen selässä.



Kuva: Think Bike! -kyltti Waterloon aseman edessä, pyörätasku ja -kaista. Ja Boris bikella ajava pukumies.



Lontoossa kaikki on toisin. Täällä on jonkin verran autotiehen maalattuja pyöräkaistoja, mutta perusperiaate on se, että pyörät ajavat autojen seassa. Autoilijat puolestaan olettavat, että autojen seassa ajavat vehkeet ajavat autojen nopeudella. Eli, jos baana on vapaa, siinä ajetaan LUJAA.

Suurin osa pyöristä onkin kippurasarvisia maantiekiitäjiä, tai vähintään hybridejä. Monet Cityn pukumiehet sotkevat puolestaan taittopyörillään yllättävän reippaasti. Loput, kuten toistaiseksi me, turvaudumme "Boris Bikeihin", kaupunginjohtaja Boris Johnsonin mukaan nimettyihin kaupunkipyöriin. Kolmivaihteisia ja vilkkuvilla valoilla varustettuja pyöriä on 5000 kappaletta yli kolmessa sadassa telineessä. Pyörän saa lainaksi luottokortilla, ja etevä boristelija pyöräilee 24 tunnin ajan vain yhdellä punnalla.


Kuva: Boriksia King's Collegella

Boris on vähän raskas ajettava, eli sillä ei ihan pääse niihin nopeuksiin joita Lontoon kaduilla pitäisi pitää yllä. No, olenpa vihdoin nähnyt omin silmin, että joku kanssapyöräilijä ohittaa M:n. M oli tilanteesta silminnähden hämmentynyt.

Tämä kuva on otettu vauhdissa.


Meidän Suomessa olevat maantiepyörät olisivat täydellisiä täällä, mutta ah niin ystävällisessä kaupungissa on yksi paha virhe: täällä varastetaan polkupyöriä todella paljon. Vaikka pyörä olisi hyvin lukittu, niin varkaille kelpaavat myös kaikki irti lähtevät osat. Pelkäisin Campagnolo-merkkisen takavaihtajani katoavan alta aikayksikön.

Niinpä haussa on nyt kevyt ja kipakka, mutta sopivasti vähän nuhjuinen fillari.



2 comments:

  1. Joo, pakko sellainen on saada. Tänään tosin oltiin kävelemässä Dalstonissa, jossa nähtiin useampi täysin valkoiseksi maalattu ja kukilla koristeltu fillari kadun varressa. Sellainen kuulemma tehdään silloin, kun pyöräilijä kuolee liikenteessä. Kaunis ele ja hieno muistutus autoilijoille siitä, mitä voivat vehkeillään aiheuttaa. Mutta pisti kyllä myös miettimään.

    ReplyDelete