"Pärjäätsä tästä eteenpäin?", M kysyi saattaessaan minut maisteriohjelmani muiden opiskelijoiden ja vetäjä-professorin ensimmäiselle tapaamiselle King's Collegen Strand-kampukselle, ihan luentosalin ovelle asti.
Joo, kai mä pärjään. Johtuiko M:n isällisestä suhtautumisesta vai mistä, mutta minua jännitti yhtä paljon kuin joskus 80-luvulla kun aloitin peruskoulun ensimmäisen luokan.
Meidän Disasters, Adaptation & Development -ohjelmassa on 25 opiskelijaa, joista noin puolet ovat brittejä ja loput ympäri maailmaa. Muita suomalaisia ei ole, joten minusta siis tulee tämän alan johtava asiantuntija kotimaassani, mikä saatettakoon nyt tässä teille tiedoksi.
Kurssit alkoivat viime viikolla ja osallistuin kaikille kiinnostavan kuuloisille, jotta voisin helpommin päättää, mitä valitsen. Valinta on osoittautunut vaikeaksi, koska valinnaisia saa ottaa korkeintaan 80 creditiä, ja überkiinnostavia kursseja on ainakin 120 creditin edestä. Oma kurssipalettini tulee olemaan ympäristöriskien arviointia ja hallintaa sekä mm. vesipolitiikkaa. Water Policy -kurssin pitää prof Tony Allan, joka on kehittänyt termin virtual water, virtuaalivesi.
Se tarkoittaa vettä, joka on kulunut jonkin hyödykkeen tuottamiseen, mutta joka ei ole enää tuotteessa itsessään. Esimerkiksi yksi kahvikupillinen on edellyttänyt 140 litran vedenkulutuksen kahvipapujen viljelyn, käsittelyn, pakkaamisen ja kuljetuksen myötä.
Suomalainen Siemenpuu-säätiö, jonka varapuheenjohtajana toimin tänä vuonna Lontooseen muuttamiseen asti, julkaisi viime vuonna suomenkielisen kirjan aiheesta. Kirja vedestä on lukemisen arvoinen, vaikka itse sanonkin.
Oli hupaisaa saada kasvot myös henkilölle, jonka poliittisesta ekologiasta kertovan kirjan parissa olen joskus Helsingin yliopiston aikoina huhkinut ja todennut, että se oli ehkä vaikein ikuna lukemani englanninkielinen tenttikirja. Prof Raymond Bryant pitää meille kiinnostavaa Globalisation and the Environment -kurssia, jonka tosin joudun tässä credittiongelmassani jättämään virallisesta ohjelmasta pois. Saatan kuitenkin käydä vaklaamassa kurssia silloin tällöin.
Puolet valinnaisista kursseistani - eli kaksi neljästä - käsittelee riskipolitiikkaa. Menin vähän vahingossa Risk Assessment -luennolle, kun tarkoitukseni oli mennä Risk Governancelle. Arviointikurssin pitäjä oli vähän pelottava iso ruotsalaismies, joka pisti meidät koville mutta lupasi, että tekee meistä superasiantuntijoita. Säikähdyksessäni menin lupautumaan vapaaehtoiseksi tekemään jonkun jutskan EU:n safety & health reviewsta, joka ilmestyy vuonna 2013. En ihan hoksannut, mitä kaikkea tähän tehtävään liittyi (tai mikä tuo review edes on), mutta ehkä se vielä selviää.
Lontoossa oli aivan ihana, jopa +28 asteen helle viikonloppuna (henkilökohtainen adaptaationi ilmastonmuutokseen on siis ollut varsin ongelmaton). Meillä oli ihan paras piknik London Fieldsillä ystävien kanssa. Retkisäät ovat ehkä tältä syksyltä kohta ohi, mutta keväällä jos tulette Lontooseen niin evästarvikkeet Broadway Marketilta ja niiden nauttiminen tuossa puistossa on ihan ehdoton juttu.
London Fields on maailman ihanin aamulenkkipuisto, josta voi jatkaa kanaalin rantaa Victoria Parkiin, Lontoossa ei puistot lopu kesken! Monta syytä rakastaa sitä kaupunkia. Ja Broadway Market, ihana paikka. Ja ehkä vielä enemmän Columbia Road Flower Market siitä kivneheiton verran eteenpäin viikonloppuaamuisin. Käykää siellä joskus jos on aikaa!
ReplyDelete